Koska vuodenvaihteen tavoiteasetanta on jo alkanut muodostua tavaksi, niin ajatukset ovat siirtyneet tulevaan vuoteen jo hyvissä ajoin. Muutaman viikon ajan olen pohtinut mitä vuosi 2017 voisi tuoda tullessaan ja miten voisin itse siihen vaikuttaa. Vuoden mittaiset tavoitteet ovat alkaneet tuntua turhan pitkiltä, kuten edellisen vuoden summauksessa kirjoitinkin. Toisaalta vuosi on aika luonnollinen sykli. Yhtä lailla olisi helppo jatkaa samoilla mittareilla kehityksen todentamiseksi, mutta toisaalta uudistuakin pitäisi. Riittävän pitkään kun pähkäilee, niin sitä löytää itsensä elämän tarkoitusta etsimästä.
Olen ollut jo hyvän aikaa kiinnostunut elämän yksinkertaistamisesta, minimalismista ja turhan kulutuksen karsimisesta. Näin ei toki aina ole ollut, eikä tavoitteena ole edelleenkään irrottautua yhteiskunnan rattaista, pakata omaisuutta matkalaukkuun ja muuttaa asuntovaunuun. Mutta aina on mahdollisuus kyseenalaistaa omia toimintamalleja ja pohtia josko jotain voisi tehdä fiksumiin - ja vastuullisemmin. Viime syksynä luin Trent Hammin (The Simple Dollar-blogi) kirjoituksen Manifesto. Vaikka hän onkin vihkiytynyt lähinnä taloudellisen riippumattomuuden tavoittelulle, niin jokin tuossa hänen kirjoituksessaan soitti kelloja. Ei niinkään yksittäiset “ohjeet”, vaan se, että hän oli kyennyt perkaamaan oman elämänsä toimintamallit yksinkertaisiksi ja kuitenkin varsin yksityiskohtaisiksi määrityksiksi.
En voi sanoa, että olisin itse lähimainkaan niin perillä omista ajatuksistani, että kykenisin kirjoittamaan itselleni kokonaisvaltaisen elämänohjeen paperille. Trentin tekstin lukemisen jälkeen olen kuitenkin pohtinut, että mikä voisi olla ensimmäinen askel, joka veisi tuota tilannetta kohti? Varsin kliseisesti olen päätynyt arvoihin. Yritysmaailmassahan näitä työnnetään markkinointimateriaaleihin ja sisäistetään virkistyspäivillä ilman, että ne välttämättä konkretisoituvat työntekijöille millään tasolla arjen puurtamisessa. Omien arvojen määrityksessä ei kuitenkaan tarvitse sopia kuin itsensä kanssa ja jos toiminta ei vastaa arvoja, niin syy löytyy peilistä. Ajatus omien arvojen muutamaan sanaan tiivistämisestä on itselleni varsin tuore, joten jälleen kerran olen tilanteessa jossa en tiedä onko tämä hyvä ajatus vai ei. Entä jos jotain oleellista jää huomioimatta? Entä jos en kykenekään elämään omien arvojen mukaisesti? Mites sitten suu pannaan?
Syteen tai saveen, pidätän oikeuden muokata arvojani täysin vapaasti. Tässä iteraatio numero yksi:
Terveys
Oma terveys on kaiken perusta ja prioriteetti numero yksi. Se luo mahdollisuuden vaikuttaa muilla elämän osa-alueilla siten, että käytettävissä on maksimaalinen potentiaali. Aina oma terveys ei luonnollisestikaan ole omassa päätäntävallassa, mutta on myös paljon asioita joihin voi vaikuttaa. Asiat, jotka valuvat herkästi “ei se nyt niin vakavaa ole”-kategoriaan, tulisi hoitaa paremmin. Esimerkkinä riittävä lepo.
Yhteisöt
Uskon, että olemme vahvempia yhteisöinä. Perheet, ystävät, naapurustot, yhdistykset, kunnat, valtiot, jne. Uskon myös, että vahvempien tulee auttaa heikompiaan ja parempiosaisten köyhempiään. Suomessa olemme kaikki saaneet nauttia yhteisöjen hedelmistä ja kasvaa sitä kautta vahvemmiksi. On oikein myös antaa takaisin, tavalla tai toisella. Haluan olla aktiivinen, vastuullinen ja arvokas toimija elämäni yhteisöissä. Perhe etusijalla.
Ympäristö
Pidän ihmiskunnan suurimpina haasteina ympäristöön ja etenkin ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia. Toisaalta voidaan pohtia, että onko ihmisillä ylipäätänsä jokin erityisoikeus selviytymiseen, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa murehtia koko eliökunnan selviytymisestä tulevaisuudessa - ihminen vain yhtenä pienenä osana. Niin tai näin, ympäristönsuojelu tulisi olla lähellä jokaisen sydäntä, vaikka meidän sukupolvi ei kurjimmista seurauksista tulekaan kärsimään.
Merkityksellisyys
Aika on rajallisin resurssi, jota käytettävissämme on. Siihen nähden sitä tulee käytettyä todella holtittomasti. Jotta voisin vaikuttaa mahdollisimman tehokkaasti omaan hyvinvointiini sekä ympärilläni tapahtuviin asioihin, tulisi kaikella tekemisellä olla jokin mielekäs merkitys. Viime vuosina olen pohtinut tätä etenkin työelämän osalta (vaihtelevalla menestyksellä), mutta vastaavaa olisi syytä harjoittaa myös vapaa-ajalla. Vaikka ei menisikään ihan “jos se ei edistä ihmiskuntaa, niin sitä ei kannata tehdä”-ajatteluun, niin merkityksellisyyden peräänkuuluttaminen tuskin haittaakaan.
Merkityksellisyys olisi syytä olla läsnä myös muiden resurssien kuin ajan käytössä. Esimerkiksi henkilökohtaisessa taloudenpidossa sen tulisi näkyä arvovalintoina rahan käytössä.
Yksinkertaisuus
Tämän kohdalla vaihtoehtona oli myös “tarkoituksenmukaisuus”, enkä ole varma kumpi olisi parempi. Ehkä sen pitäisi olla “yksinkertainen, mutta tarkoituksenmukainen”, mutta sellainen ei oikein sovi kirjottavaksi huoneentauluun tai painettavaksi markkinointomateriaaleihin. Olkoon siis yksinkertaisuus, mutta henkisenä merkintänä myös tarkoituksenmukaisuus. Elämämme on nykyään pullollaan erilaisia ärsykkeitä, jotka vievät huomiota oleellisilta asioilta. Kodit pursuavat tavaroita jotka vievät tilaa, huomiota ja aikaa. Olemme kymmenien internet-palveluiden asiakkaita, jotka vaativat huomiotamme. Meihin on sisäänrakennettuna pyrkimys isompaan, parempaan, kauniimpaan. Ikäänkuin enemmän olisi absoluuttisesti parempi.
Olen jo jonkin aikaa tehnyt määrätietoisesti töitä turhan karsimiseksi elämästäni, lähinnä siis tavaroiden kierrättämistä ja sähköisen painolastin siivoamista. Auton myyminen on eittämättä suurin yksittäinen asia, josta olen viimeisen vuoden aikana luopunut. Mitä enemmän elämästä saa karsittua sellaista, jolle ei oikeasti ole käyttöä, sen enemmän jää tilaa ja aikaa keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. En usko siihen, että eläminen vain matkalaukullinen tavaroita omaisuutena olisi avain onneen, mutta aika paljon sitä on tullut luopumisen arvoista kerättyä elämän varrella. Matka on kesken, mutta suunta on selvä.
Mitä tästä harjoituksesta seuraa? Ajatuksenani on konkretisoida tarkempia tavoitteita vuodelle samoin kuin edellisenäkin vuonna. Niiden taustalla tulee kuitenkin olla tavalla tai toisella nyt linjattujen arvojen mukaisen toiminnan edistäminen. Olen myös ajatellut jakaa vuoden tavoitteet kvartaaleihin, ainakin osittain. Tällä tavoin koko vuosi ei ole lyöty lukkoon heti tammikuussa ja motivaatiokin säilyy toivottavasti paremmin. Ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä, vaan tarkemmat speksit muutaman päivän pureksimisen jälkeen.