Osallistuin syyskuun lopulla Pyöräliiton järjestämään Velo Finland seminaariin Joensuussa. En ole aikaisemmin kyseiseen tapahtumaan osallistunut, joten en tiennyt sen enempää mitä odottaa. Melko nopeasti kävi selväksi, että en edustanut seminaarin tyypillisintä osallistujaprofiilia - vietin kaksi todella mielenkiintoista päivää joukossa joka koostui pääasiassa kestävän liikenteen parissa ammatikseen työskentelevistä ihmisistä. Jonkin verran mukana toki oli kuntien viranhaltijoita ja pyöräilyaktiiveja.
EU tavoittelee pyöräliikenteen tuplaamista vuoteen 2030 mennessä. Tämän toteutumisessa varmaan tullee olemaan maakohtaisia eroja, mutta on selvää että yksikään maa ei voi tuudittautua nykytilaansa. Näin merkittävä muutos ei tapahdu tavoitetta toistelemalla vaan vaatii konkreettisia toimia ja panostuksia pyöräilyinfraan. Tämä on osaltaan huomioitu juuri hyväksytyssä MAL 2023-suunnitelmassa, jossa linjataan valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien tulevien vuosien suuntaa liittyen maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen. MAL-investointiohjelmaan on kirjattu vuosille 2024-2035 läpileikkaavana teemapakettina “Pyöräilyn pääverkon toimenpidepaketti”. Jo aikaisemmin hyväksyttynä hankkeena meidän keravalaisten näkökulmasta mielenkiintoinen projekti on Keravan ja Järvenpään välinen uusi kevyen liikenteen väylä.
Itseni kannalta mielenkiintoisia puheenvuoroja olivat erityisesti ne, joissa käsiteltiin erilaista pyöräilyyn liittyvää tausta- ja tilastotietoa. Vaikka olenkin paikallisessa päätöksenteossa liputtanut pyöräilyasioita, en voi sanoa olevani pyöräilyn syvimpiin tilastotietoihin vihkiytynyt aktiivi. Tarjolla oli paljon mielenkiintoista dataa ja niihin liittyviä havaintoja.
Erityisen silmiä avaava havainto oli ruotsalaisten alakouluikäisten lasten koulumatkoihin liittyvästä esityksestä, jossa havainnollistettiin lasten itsenäiseen liikkumiseen käytössä olevan alueen muutos yli vuosikymmenien. Siinä missä isovanhempiemme sukupolvi on voinut liikkua lapsina hyvinkin isolla alueella, rajoituu tämän päivän lasten itsenäinen liikkuminen hyvin pienelle alueelle kodin välittömässä läheisyydessä. Tähän liittyy sekä liikenneturvallisuuteen että yleiseen turvallisuusilmapiiriin liittyviä pelkoja.
Toinen mielenkiintoinen tutkimustieto liittyi pyöräilyyn liittyvään muutospotentiaaliin valtiollisesta henkilöliikennetutkimuksesta. Vastaajien mukaan noin 9% heidän tekemistään henkilöautomatkoista olisi voitu tehdä myös pyörällä. Erityisesti potentiaalia liittyy työ- ja kauppamatkohin. Kysymys kuuluukin: Miksi kulkutapa valittiin ja mitä pitäisi tapahtua, jotta vaihtoehtoinen kulkutapa otettaisiin käyttöön?
Isot linjat kestävän liikenteen edistämiseksi piirretään toki muualla kuin kaupunginvaltuuston salissa, mutta kyllä kaupungeillekin oma tonttinsa jää. Joensuun vierailun myötä kävi itselleni myös varsin selväksi, että kaupungin panostuksilla kestävän liikenteen olosuhteiden parantamiseksi voi saavuttaa merkittäviä tuloksia. Joensuun kaupungilla on varsin kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä ja merkittäviä investointeja pyöräilyinfraan on tehty pitkäjänteisesti vuosien ajan. Se todella näkyy.
Myös Oulu nousee säännöllisesti otsikoihin talvipyöräilyn olosuhteiden korkean tason myötä. Seminaarin yksi yhteistyökumppaneista olikin Oulun konetyö, joka on Oulun kaupungin kanssa kehittänyt talvikunnossapitoa erityisesti kevyt liikenne silmällä pitäen. Yksi mielenkiintoinen piirre tuossa yhteistyössä on se, että urakoitsijan palkkioon vaikuttaa asiakkaiden antama palaute työn laadusta. Tämänkaltainen sitoutuminen vaatii urakoitsijalta rohkeutta ja luottoa omaan tekemiseensä. Oulun kaupungin edustajan puheenvuorossa nousi esiin myös arkipyöräilyjärjestöjen merkitys pyöräilyn edistämisessä.
“Niissä kaupungeissa edistetään voimakkaasti pyöräilyä missä toimii aktiivinen arkipyöräilyjärjestö” - Harri Vaarala, Oulun kaupunki
Meillä Keravalla on kaikki edellytykset olla valtakunnan johtavia pyöräilykaupunkeja - jos vain niin halutaan. Kun keskustelin seminaarissa eri ihmisten kanssa ja kerroin olevani Keravalta, oli vastaus useamman kerran huokaava toteamus: “Teillä olisi mahtavat puitteet tehdä hienoja asioita”. Pieni koko, tiivis kaupunkirakenne ja menneinä vuosikymmeninä tehdyt hyvät päätökset kevyen liikenteen verkon suhteen luovat otollisen pohjan pyöräilyn edistämiselle. Se, että toistamme mantran kaltaisesti olevamme pyöräilykaupunki ei kuitenkaan pidä meitä sellaisena. On ilmeistä, että useat kaupungit ovat heränneet kestävän liikkumisen edistämisen välttämättömyyteen ja tulevat menemään meistä ohi vasemmalta ja oikealta ellemme ota koppia omalta osaltamme. Tulevien vuosien merkittävin investointi Keravalla pyöräilyn osalta on varmasti asemakeskuksen pyöräparkki. Meidän luottamushenkilöiden tehtävä onkin varmistaa, että asemakeskuksen hanke etenee ja että pyöräparkki toteutetaan pyöräilijöiden tarpeet kirkkaana mielessä.
Mitä Velo Finland osallistumisesta jäi käteen?
Vuoden 2024 Velo Finland järjestetään Porvoossa. Suosittelen lämpimästi osallistumista kaikille kestävästä liikenteestä kiinnostuneille luottamushenkilöille sekä erityisesti rohkaisen viranhaltijoita osallistumaan ja kartuttamaan tietotaitoaan pyöräilyolosuhteiden kehittämisen suhteen.