Tänään valtuusto valitsee Keravalle kaupunginjohtajan. Olen ollut mukana kaupunginhallituksen jäsenenä haastattelemassa kärkihakijoita jo aikaisemmin toukokuussa ja vielä tänään valtuuston haatattelutilaisuudessa. Vaikka kaupunginjohtajan vaali on suljettu, avoimuuden nimissä julkaisen oman valintani.
Tilanne on varsin omalaatuinen siinä mielessä, että hakuprosessin kärkihakijat ovat molemmat toimineet Keravan kaupunginjohtajina. Kirsi Rontu nykyisenä kaupunginjohtajana ja Petri Härkönen hänen edeltäjänään. Vaikka historiaan ei tulisi liikaa nojata, on tietysti hieman vaikea sivuuttaa Petri Härkösen jokseenkin myrskyisää aikakautta Keravan peräsimessä sekä varsin yllättävää työsuhteen päättymistä.
Molemmat kärkihakijat ovat osoittaneet kykynsä toimia kaupunginjohtajana. Uskon, että molemmat kärkihakijat pystyisivät Keravaa luotsaamaan eteenpäin.
Yksi keskeinen seikka omassa valinnassani on se, minkälaista johtajaa Kerava tarvitsee. Kirsi Rontu profiloi itsensä henkilöstöjohtajaksi, Petri Härkönen sen sijaan profiloi itsensä muutosjohtajana.
Kuntakenttä toki on suuren muutoksen jälkimainingeissa sote-uudistuksen myötä. Muitakin haasteita meillä toki on liittyen mm. talouden suunnan kääntämiseksi. En kuitenkaan tunnista sellaista akuuttia muutosprojektia, jota hoitamaan me Keravalla tarvitsisimme erityisesti muutosjohtajaa. Kaupungin strategiatyössä ei ole tunnistettu tai nostettu esiin mitään sellaista, mikä tukisi muutosjohtajan palkkaamista. Olemmeko siis epäonnistuneet strategiatyössämme mikäli muutosjohtajalle onkin oikeasti tarvetta?
Henkilöstöasiat ovat olleet menneinä vuosina aika tasaisin väliajoin tapetilla. Jos on Petri Härkösellä melkoinen maine henkilöstöjohtamisestaan Keravan vuosiltaan, ei voida myöskään sanoa, että sillä sektorilla olisi aina mennyt nappiin nykyisenkään johtajan vetovastuulla. Viimeisimmissä henkilöstökyselyissä on noussut esiin mm. se, että työntekijöiden arvio siitä miten valmiita olisivat suosittelemaan Keravaa työnantanana on hälyttävän huonolla tasolla. Työtä on siis tehtäväksi johtajasta riippumatta.
Johtamistyyliltään hakijat ovat erilaisia. Omakohtaista kokemusta itselläni ei toki ole kuin Kirsi Ronnusta, joten osin seuraava näkemykseni perustuu hakijoiden omien puheiden pohjalle, osin sitten hakuprosessin taustamateriaaleihin ja osin julkisuudessa esitettyihin tietoihin. Kirsi Rontu korostaa yhdessä tekemisen roolia eikä korosta omaa rooliaan. Petri Härkönen sen sijaan tuntuu olevan enemmän perinteinen kovan linjan johtaja ja hän on puhunut mm. valtiomies-tyylisen johtajuuden tarpeesta. Molemmille tyyleille on varmasti paikkansa organisaatiosta riippuen. Omalta osaltani olen taipuvainen siihen, että kuntaorganisaatiossa tarvitaan vahvaa joukkuepelaajaa.
Tänään minun ääneni kaupunginjohtajan vaalissa menee Kirsi Ronnulle.
Kuva Hayley Maxwell, Unsplash