Tämä viikko on mennyt arkirutiineihin palaillessa, vaikka pari iltaa on tälläkin viikolla vierähtänyt kuntapolitiikkaan liittyvissä riennoissa. Jotenkin olo on kuitenkin kepeämpi, kun vaalit on ohi ja fokus ei enää ole niin kiinni yhdessä aiheessa.
Onkin tullut aika summata viimeisten kuukausien kokemuksia ja vaalityön tuloksia. Vaalien ensikertalaiselle tämä on tietysti ollut monelta osin uuden opiskelua ja itsensä haastamista: vaalikampanjan rakentaminen, teemojen valinta, mainostaminen ja tietenkin äänestäjien kohtaaminen turuilla ja toreilla. Varsinaisen vaalityön ohella olen tutustunut valtavaan määrään mukavia ja fiksuja ihmisiä, mikä onkin yksi koko prosessin parhaista anneista.
Vaalityötä voi tehdä monella tapaa. Jotkut käyttävät paljon aikaa ihmisten kohtaamiseen, toisilla aikaisemmilta kausilta kerätty kokemus on jo puoli kampanjaa ja jotkut luottavat pääasiasssa sosiaalisen median ja mainonnan voimaan. Kaikilla tavoilla päästiin tälläkin kertaa valtuustoon, joten yhtä oikeaa tapaa tehdä kampanjaa ei ole. Ehkä oleellisinta onkin tehdä oman näköistään vaalityötä.
Itse päätin leikkiin lähdettyäni panostaa kampanjaani siten, että jälkikäteen ei tarvitsisi jossitella. Niinpä olinkin erilaisissa tempauksissa ja tapahtumissa läsnä mahdollisimman paljon ja panostin mainontaan eri kanavissa. Keravalla kampanjointi on vielä onneksi aika paljon pienempimuotoisempaa kuin pääkaupunkiseudun isommissa kaupungeissa. Läpimeno ei siis ainakaan vielä edellytä valtavia taloudellisia panostuksia tai isoja kampanjatiimejä, kuten esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa tuntuu olevan.
Tempauksista omalta kannalta mielekkäimmiltä tuntuivat ne, joissa pääsin kohtaamaan teemojeni kannalta tärkeitä kohderyhmiä eikä kyse ollut pelkästä flaijerin tarjoamisesta. Pyöräilijän Kerava -satulasuojat aiheuttivat aitoa innostumista ihmisissä, jotka tästä kevään kuumimmasta pyöräilijän lisävarusteesta pääsivät nauttimaan. Päätös tehdä suojista “vaaliriippumattomat” on myös ilahduttavasti kantanut hedelmää: aseman fillaririveissä suojia näkyy edelleenkin.
Myös Keinukallion juoksuportaissa suoritettu sissimarkkinointi urheilujuoman ja banaanin voimalla sai hyvän vastaanoton. Fiksua tarjottavaa ihmisille siinä hetkessä - ei tuputtamista - ja lopputuloksena varmasti kampanjani parhaimmat keskustelut äänestäjien kanssa. Tai ehkäpä ihmiset vain ovat vastaanottavaisemmalla päällä puskettuaan portaat ylös useampaan kertaan…
Myös parina viikonloppuna järjestetyt nuotiohetket pannukahvin ja tikkupullan äärellä olivat tunnelmaltaan mukavia. Jäi sellainen “tätähän voisi tehdä useamminkin” -fiilis, vaikka tapahtumat eivät suurta yleisöryntäystä saaneetkaan aikaan. Vaaliteltoilla sen sijaan kävi viimeisinä viikonloppuina kova kuhina. Omalta kohdaltani syvällisempien keskustelujen määrä jäi teltoilla kuitenkin varsin pieneksi, mutta toivottavasti naama jäi kävijöiden mieleen.
Pienenä yllätyksenä tuli vaalikoneiden vaatima aika. Täytin Helsingin Sanomien, YLEn ja Keski-Uusimaan vaalikoneet. Aikaa täyttämiseen ja vastausten pohtimiseen käytin varmasti toistakymmentä tuntia. Osa ajasta meni toki siihen, että jouduin käymään omia ajatuksiani läpi kysymysten koskiessa aihealueita, joita en arkielämässä useinkaan kohtaa. Varmasti hyödyllinen ja arvokas harjoitus myös itseni kannalta. Vaalikoneiden kysymystenasettelu oli monin paikoin sellainen, että olisin voinut vastata suuntaan tai toiseen. Niinpä päätin perustella vastauksiani mahdollisimman kattavasti, jotta ajatusmaailmastani saisi hyvän kuvan. Tästä sain kampanjani aikana myös kehuja, joten työ tuntui kantavan hedelmää.
Omalta osaltani äänisaalis oli häkellyttävän hyvä. Tarkistuslaskenta ei muuttanut tulosta, vaikka jostain olikin löytynyt vielä pari lisä-ääntä - yhteensä 129 ääntä! Vihreiden ryhmän tulos oli myös loistava ja sen seurauksena luvassa on yksi lisäpaikka valtuustoon. Merkillepantavaa on se, että tällä kertaa Vihreiden ryhmässsä valtuustopaikan kynnys nousi todella merkittävästi ollen 122 ääntä. Edellisellä kerralla 90 äänen potti riitti valtuustoon Anna Evilän toimiessa ryhmän ääniharavana. Nyt äänet jakautuivat tasaisemmin ja todella moni sai varsin korkeita äänimääriä.
Olen yrittänyt tulkita omaa äänipottiani ja miettiä missä kampanjani onnistui ja missä ei. Vaan enpä ole oikein tullut hullua hurskaammaksi. Yrittäjänä, miehenä ja teemoiltani vapaa-aika -painotteisena erotuin Vihreiden ryhmässä melko selkeästi omaan lokerooni. Siitä ehkä oli hyötyä. Harmi, että vaalistatistiikka ei sisällä tietoa siitä millä perusteella äänestäjä on ehdokkaansa valinnut.
Kaupunginosakohtaiset erot kohdallani olivat melko suuria, mutta niin ne näyttivät olevan muillakin Vihreiden ehdokkailla. Toki oma asuinalue hieman näkyy äänissä, mutta muuten on hankala yhdistää asuinalueiden ääniä omaan toimintaan. Joukossa on asuinalueita, joilla en tehnyt kohdistettua vaalityötä, mutta joista olen saanut hyvin ääniä. Onkin hienoa, että näiltä alueilta ihmiset ovat löytäneet minut! Toisaalta joukossa on myös asuinaluita, joilta en ole saanut juurikaan ääniä. Olisikin mielenkiintoista tietää miksi juuri näillä alueilla en ole osunut äänestyslippuihin.
Syntyperäisenä Keravalaisena näissä karkeloissa on oma etulyöntiasemansa - näin ainakin uskon. Oman lapsuuden ja nuoruuden kautta isolla joukolla ihmisiä on jo valmiiksi jonkinlainen kuva siitä minkälainen olen ihmisenä. On varmasti helpompi äänestää ihmistä, johon on edes jonkinlainen kosketuspinta entuudestaan. Tietyssä mielessä valtuustopaikan myötä yksi ympyrä sulkeutuu: isoisoisäni oli nimittäin vuonna 1924 Keravan kauppalan ensimmäisen valtuuston jäsen.
Vaalitulosta hieman laajemmin tarkasteltaessa on ilolla todettava, että Keravalla koittaa muutosten aika. On odotettavissa että sekä valtuuston että kaupunginhallituksen puheenjohtajat vaihtuvat ja valta siirtyy uudelle sukupolvelle. Samuli Isolan äänivyöry ja toisaalta Eero Lehden kannatuksen sulaminen olivat varsin selkeitä signaaleja äänestäjiltä. Valtuuston keski-ikäkin laskee hieman.
On hienoa olla mukana kehittämässä Keravaa juuri tässä muutoksen kynnyksellä - nyt määritetään suunta, johon Keravaa lähdetään tulevina vuosina viemäään. Muutoksen huumassa toivottavasti ymmärretään kuitenkin pitää jäitä hatussa sen verran, että Keravan erinomaisessa kunnossa oleva talous pysyy jatkossakin kestävänä. Investointeja kun on tulevina vuosina tiedossa ennätysmäärä.
Tässä kohtaa on syytä kiittää kampanjaani osallistuneita perheenjäseniä ja ystäviä. Ilman vaimoni valtavaa panosta olisi kampanjan pyörittäminen ollut todella raskasta. Ystävien tarjoama sparraus erityisesti teemojen ja vaalikonevastausten kanssa oli todella arvokasta. Sloganeita on nyt varastossa tuleviinkin vaaleihin. Myös Vihreiden ryhmän kanssa yhdessä tekeminen antoi virtaa pitkin kevättä. Vaalitulos on siis yhteispelin tulosta, kiitos avusta!
Yhteistyö jatkuu nyt valtuustossa ja erilaisissa toimielimissä. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, haluan toimia poliittisesti sitoutumattomana ja edistää Keravalaisten etua yli ryhmärajojen. On aika aloittaa lupausten lunastaminen.