Tämänpäiväinen valtuuston esityslista oli painavaa luettavaa - kaikkinensa 1198 sivua. Merkittävimpänä asiana toki kaupunginjohtajan valinta. Listalla oli kuitenkin myös lukuisia muita painavia aiheita, joista yksi eniten etukäteen puhuttaneista pykälistä oli Anttilan korttelin kaava. Ajattelin avata ajatuksiani tämän päätöksen osalta, jotta aikakirjoihin jää muutakin kuin vain tieto siitä kuinka aiheesta äänestin.
Anttilan kaavahanke ei ollut millään muotoa yksinkertainen päätettävä. Kiinteistön kohtalo on ollut käymistilassa jo vuosikymmenen. Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on pyöritetty vuodesta toiseen - viimeisintäkin ratkaisua jo useamman vuoden. Kiinteistö ei ole kaupungin omaisuutta, vaikka sosiaalisen median keskusteluista sellaisen kuvan monesti voisi saadakin. Kaupungilla on siis hyvin vähän vaikutusvaltaa sen suhteen minkälaista toimintaa omistaja kiinteistössään harjoittaa sen käyttötarkoituksen puitteissa. Toisin sanoen kaupunki ei voi ottaa tiloja omaan käyttöönsä, eikä sen paremmin päättää mitä yrityksiä rakennuksessa toimii.
Kaavahanke Anttilan kiinteistön kaltaisessa tilanteessa käynnistyy useimmiten kiinteistön omistajan aloitteesta. Toisin sanoen omistaja haluaa kehittää kiinteistöään tavalla tai toisella. Yksi mahdollinen muutos on käyttötarkoituksen muutos, niin kuin nyt myös Anttilan kohdalla. Tämän kaltaisessa tilanteessa kaupunki sitten omalta osaltaan ohjaa kiinteistön ja kaupungin kehitystä ja valvoo kaupungin etua. Jotta kiinteistön omistajan kehityshanke voisi toteutua, pitää kaavaprosessissa löytyä molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Kaupunki ei siis voi tässäkään kohtaa prosessia vain jyrätä tahtoaan läpi, mikäli haluaa että kaupunki kehittyy. Vastavuoroisesti kaupungin ei tule myöskään hyväksyä mitä tahansa toiveita, joita kiinteistöjen omistajilla on.
Anttilan kohdalla käsissä on ollut kokolailla tiukka pattitilanne. Kiinteistön omistaja haluaa muuttaa korttelin asuinkäyttöön. Tämä sinänsä on täysin valtuuston hyväksymän aluekehityskuvan ja voimassa olevan yleiskaavan mukainen suunta. Kaupungin tahtotila on ohjata rakentamista siihen suuntaan, että kaupunkikuva säilyy laadukkaana, asuntokanta kehittyy oikeaan suuntaan ja asukkaille tärkeä Aurinkomäki säilyy nimensä mukaisesti aurinkoisena kokoontumispaikkana. Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on etsitty vuosikausia ja samaan aikaan Anttilan ympäristöstä on muodostunut erilaisten lieveilmiöiden pesäke. Kiinteistön omistaja ei näe nykyisen rakennuksen peruskorjausta taloudellisesti järkevänä ja isona toimijana pitää rakennuksen mieluummin tyhjänä, mikäli uudisrakentamisesta ei löydy yhteistä näkemystä. Kaupungin kannalta tämä pysähtyneisyyden tila on ongelma alueella esiintyvien häiriöiden takia.
Tänään hyväksytty ratkaisu on kompromissi. Se ei ole millään muotoa täydellinen, mutta ei se mielestäni mitenkään erityisen huonokaan ole. Aikaisempiin suunnitelmiin verrattuna suunniteltujen rakennusten ulkoasu on selkeästi laadukkaampi ja Aurinkomäen tilannetta on pyritty huomioimaan sijoittamalla matalimmat rakennukset puiston tuntumaan ja korkeammat kauemmaksi. Kiinteistön omistaja on suunnitelmassa sitoutunut rakentamaan uuden jalankulun reitin Puuvalonaukiolta Aurinkomäelle. Suunnitelma noudattaa myös vuonna 2020 hyväksyttyä brändiopasta, jossa on linjattu keskusta-alueen rakentamisen laadullisia kriteerejä.
Yksi eniten puhututtaneista asioista on ollut lähimmäksi rataa suunniteltu tornitalo. Suunnitelmassa korkein torni on 14 kerrosta. Kyseinen rakennus on suunniteltu paikalle, johon valtuuston hyväksymä keskustan aluekehityskuva on osoittanut potentiaalisen korkean rakentamisen paikan. Aluekehityskuva sallisi jopa 21 kerroksisen rakennuksen rakentamisen. Toisin sanoen valtuusto on jo aikaisemmin antanut siunauksensa korkeasta rakentamisesta kyseiselle paikalle.
Korkea rakentaminen ylipäätänsä on kysymys, joka nousee myös vaalien yhteydessä vaalikoneiden kysymyksissä. Vaalikoneissa olen vastannut aiheesta seuraavasti: “Mielestäni linjaus siitä, että korkeaa rakentamista keskitetään keskustan alueelle on hyvä. Korkea rakentaminen ei kuitenkaan itsessään saa olla mikään itseisarvo. Keskustan ulkopuolella pärjäämme matalammallakin rakennuskannalla.” Jotta paine viheralueiden ja metsien lisäkaavoittamiselle ei lisäänny, on keskusta-alueen rakentaminen mielestäni ihan oikea linja.
Suunnitelman ulkoasuun liittyvistä voi toki olla montaa mieltä. Niistä kiistely ei mielestäni kuitenkaan kuulu valtuuston tehtäviin. Kun suunnitelma on valtuuston aikaisemmin hyväksymien linjapapereiden mukainen, jää jäljelle mielestäni vain kysymys hyväksyttävästä rakennusoikeuden lisäyksen määrästä. Nykyinen suunnitelma on tehty sellaisella rakennusoikeuden lisäyksellä, jonka perusteella kiinteistön omistaja on nähnyt kehittämisen omasta näkökulmastaan järkeväksi. Valtuuston tehtävä olikin tänään siten arvioida, että voidaanko kyseiselle paikalle tuo esitetty lisärakentaminen hyväksyä. Kaavaa vastustavat henkilöt ovat järjestään toivoneet kortteliin matalampaa rakentamista tai nykyisen rakennuksen säilyttämistä. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut siis pienempää rakennusoikeuden lisäämistä kiinteistölle tai nykytilan säilyttämistä. Tämä omalta osaltaan luonnollisesti olisi vaikuttanut suoraan kiinteistön omistajan halukkuuteen kehittää kiinteistöään.
Vaakakupissa tänään oli siis hyväksyä kaava ja saada Anttilan korttelin kehittäminen etenemään (mahdolliset valitukset huomioiden) tai laittaa kaava takaisin valmisteluun.
Palauttamalla kaava valmisteluun valtuusto olisi ottanut sen riskin, että kiinteistön omistajan halu kehittää kiinteistöön hyytyisi, nykyiset Anttilan talon levottomuudet jatkuisivat eikä yhteistä säveltä jatkossa enää löydettäisi. Joka tapauksessa kaavan palauttaminen valmisteluun tai kokonaan hylkääminen olisi tarkoittanut vuosien viivettä keskustan tämän korttelin kehittämisessä.
Tässä tilanteessa minä äänestin Anttilan kaavamuutoksen hyväksyminen puolesta. Näin tein aikaisemmin jo kaupunginhallituksessa.
Tiukan äänestyksen jälkeen Anttilan korttelin kaava hyväksyttiin.