On summauksen aika. Miten meni niin kuin omasta mielestä?
Vuosi 2016 alkoi jälleen tavotteiden asetannalla. Tänä vuonna tarkoituksena oli asettaa mahdollisimman yksiselitteisiä tavotteita, joita voisi myös helposti mittaroida. Näin myös tapahtui. Päätin myös alkaa julkaista edistymistäni, jotta saisin pidettyä motivaatiota yllä julkisen nöyryytyksen pelossa. Melko hyvin olen jaksanutkin tilannetta päivittää, mutta jälkikäteen en ole varma siitä että auttoivatko ne minua ponnisteluissani. Jotenkin tuntuu, että sitä on kuitenkin panostanut niihin asioihin, jotka itsestä on tuntunut mielekkäältä eikä julkisesta paineesta ole ollut asioita muuttamaan. Jos jotain hyvää tästä kokeilusta hakee, niin etenkin vuoden alkupuoliskolla useampi henkilö kyseli kokeilun taustoista ja motivaattoreista, joten ehkäpä jotain hermonystyröitä tämä minunkin kirjoitteluni on aktivoinut.
Koska tavoitteet oli asetettu insinöörimäisellä mustaa tai valkoista -metodilla, niin tulokset ovat myös sen mukaisia. Jos pelkkiä lukuja katsoo, niin kovin hyvältä ei näytä.
Tilanne / tavoite vuoden päätteeksi:
Liikunta: 229 / 260
Paino: 86,5 / 80
Luetut kirjat: 7 / 15
Blogikirjoitukset: 12 / 25
Säästöt nettotuloista: 10,17% / 10%
Hyväntekeväisyyteen nettotuloista: 3,21% / 3,20%
Autolla ajo: 6527km / 10000km
Kuten näkyy, niin vain autolla ajamisen ja talouden mittarit ovat tavoitteessa. Luku- ja kirjoitustavoitteet noin puolivälissä ja liikunta ja painonhallinta ovat sakanneet loppuvuodesta. Tämä siis insinöörimäisellä tulkinnalla, jota toki alkuvuodesta hainkin. Todellisuus ei onneksi ole ihan näin synkkä, vaan edistystä on tapahtunut myös niillä osa-alueilla, joilla asetetut tavoitteet eivät täyttyneet:
Liikunnan suhteen vuosi 2016 on ollut ylivoimaisesti aikuisikäni paras. Vuoden aluksi asetettu tavoite 200 liikuntasuorituksesta täyttyi kirkkaasti ja olisi ylittynyt enemmänkin ilman joulukuun lopun kahden viikon sairasjaksoa. Puolimatkan triathlon Joroisilla, Huippuvuorten hiihtovaellus ja useampi puolimarathon kertoo siitä, että enää ei tarvitse kunnon puolesta jättää asioita tekemättä. Säännöllinen liikuntarytmi ja -kaverit ovat löytyneet ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita.
Painon suhteen tilanne on vähän sama kuin liikunnankin, vaikka rehellisyyden nimissä on myönnettävä että viimeinen kvartaali on ollut vähän lepsuilua. Joulu ja sairastelu saivat joulukuun tilaston näyttämään erityisen rumalta, mutta ihan niin kaukana alkuperäisestä 82kg painotavoitteesta ei olla kuin mitä vuoden viimeinen punnitus antaisi olettaa.
Selkeästi pahiten flopanneet katogoriat liittyvät lukemiseen ja kirjoittamiseen. Kirjoittamista on paha selitellä mitenkään päin hyväksi, mutta lukemisessa kyse on enemmän mediasta kuin määrästä. Jotenkin sitä on vaan helpompi lukea blogipostauksia ja nettiartikkeleja kuin tarttua kirjaan. Tämä toki heijastuu varmasti myös luetun sisällön laatuun, joten kirjojen lukemisesta olisi syytä pitää kiinni.
Näiden lisäksi mukana oli lihaton päivä viikossa sekä vuosi ajokunnossa. Jälkimmäinen vaihtui jossain kohtaa vuotta krapulattomaksi vuodeksi. Yhtä orastavaa elokuista krapulaa lukuunottamatta nämä tavoitteet ovat pitäneet. Kasvispainotteisen ruoan syömisestä on tullut vuoden mittaan sen verran luonnollinen osa ruokavaliota, että en ole enää viimeaikoina kovin tarkkaan jaksanut tilannetta edes seurata. Vuoden kokemuksen jälkeen nämä molemmat jäänevät ihan pysyviksi tavoiksi.
Jotta homma ei menisi pelkäksi tilastonikkaroinniksi, niin jotain viisauksia tästä vuoden kokeilusta olisi varmaan hyvä jäädä reppuun. Sen verran voinen jo todeta, että tavalla tai toisella jatkanen itseni mittaamista myös ensi vuonna. Onko se sitten yhtä julkista kuin tänä vuonna jää vielä nähtäväksi. Uskon, että tasaisin väliajoin pysähtyminen ja oman tekemisen ajatuksella arviointi on arvokasta ja auttaa kehittymään, elämänalueesta riippumatta.
Etenkin näin loppuvuotta kohti edetessä olen tasaisin väliajoin löytänyt itseni pohtimasta määrään perustuvien tavoitteiden mielekkyyttä. Esimerkiksi liikunnan mittaaminen pelkän määrän perusteella ei pitkässä juoksussa tunnu kovinkaan mielekkäältä. Se ei ota mitenkään huomioon harjoitusten laatua, vaikuttavuutta tai terveellisyyttä. Pelkällä määrän lisäämisellä ei suorituskyky loputtomasti parane eikä väkisin runttaaminen ole myöskään motivoivaa. Sinänsä omalla kohdalla liikuntamäärät ovat vielä melko maltillisia, mutta silti erilaiset kolotukset ja palautumisen hitaus on välillä pistänyt pohtimaan erilaisia lähestymistapoja liikuntaan.
Sama koskee myös painonhallintaa. Omalla kohdalla ei toki ole mitään pelkoa, että painon pudottaminen olisi fyysisen suorituskyvyn kannalta haitallista. Elämänlaadun kannalta voisi kuitenkin olla järkevämpää keskittyä painon “laatuun” kuin itse painoon. Tulen varmasti seuraamaan vaa’an lukemaa jatkossakin aktiivisesti, mutta tulen myös antamaan entistä suuremman painoarvon terveydelle ja yleiselle hyvinvoinnille yksittäisen lukeman sijaan.
Taloudellisten mittareiden kohdalla puhdas lukujen tarkkailu tuntui mielekkäältä ja toimivalta. Euro on euro, eikä se siitä muuksi muutu. Toki näiden tavoitteiden saavuttaminen ei alun automatisoinnin jälkeen kovin paljoa ponnisteluja vaatinut, etenkään auton myymisen jälkeen. Aion varmasti pitää kiinni vastaavista tavoitteista jatkossakin, joskaan en ehkä itseni kehittämisen näkökulmasta. Selkeän tavoitteen asettaminen esimerkiksi hyväntekeväisyyden osalta on antanut aihetta miettiä sitäkin osaa omasssa elämässä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.
Selkeällä mittaroinnilla pyrin alunperin helpottamaan edistymisen seuraamista. Ajatuksena oli, että kuukausittain voisi tarkastella tilannetta ja sitten mahdollisesti kääntää kurssia parempaan suuntaan. Näin ei kuitenkaan esimerkiksi kirjoittamisen osalla tapahtunut. Koen, että vuosi on ehkä jopa liian pitkä aikajänne tälläisten yksittäisten mittarien näkökulmasta. Vaikka tavoitteen näkee karkaavan, en ainakaan itse saanut motivoitua suunnanmuutosta. On aivan liian helppo todeta, että “onhan tässä vielä aikaa”. Yhtenä muutoksena ensi vuodelle tulenkin kokeilemaan täsmällisempiä, mutta aikajänteeltään lyhyempiä tavoitteita.
Kaikkinensa voisi todeta, että oman elämän mittarointi on ollut ihan opettavaista puuhaa. Edistystä on tapahtunut mitattavien elämänalueiden suhteen, mutta myös elämän suuntaa ja omia arvovalintoja on tullut pohdittua ihan eri tavalla. Suosittelen lämpimästi.