Politiikan rintamalla työt ovat jatkuneet alkukevään ajan tiiviinä, vaikka blogissa hiljaiseloa onkin ollut. Kun talouden suuntaviivat tälle vuodelle saatiin viime joulukuussa pakettiin, on alkuvuosi työstetty kaupunkistrategian päivitystä ja siihen liittyviä tavoitteita. Myös asuntopoliittista ohjelmaa on päivitetty. Ei ehkä aiheita, jotka saisivat näkyvyyttä some-palstoilla, mutta sitäkin tärkeämpiä koko valtuustokauden kattavia linjapapereita.
Aihe, joka sen sijaan on puhututtanut jo vuosia, eli Keskuskoulun kohtalo, on nyt päätöksenteon kohteena. Tämä lienee eittämättä tämän kevään yksi eniten tunteita herättäviä aiheita keravalaisessa päätöksenteossa. Useissa poliittisissa ryhmissä mielipiteet aiheen osalta ovat jakautuneet eikä asia mitenkään yksiselitteinen olekaan. Melko räikeääkin lobbausta on nähty niin some-palstoilla kuin paikallislehden yleisönosastolla ja tunteet tuntuvat olevan pinnassa.
Mitä Keskuskoulun kohtalosta sitten pitäisi olla mieltä? Ainakin sitä, että on korkea aika kääriä hihat ja alkaa toimiin. Selvitystyötä on tehty vuosia ja viimeisimpänä vaiheena eri toimialat ja niistä vastaavat lautakunnat ovat saaneet antaa omat näkemyksensä aiheesta. Materiaalia on satoja sivuja ja ne läpi käymällä jokaisella luottamushenkilöllä pitäisi olla eväät tehdä päätös siitä tulisiko koulu peruskorjata vai lähteä uudisrakentamisen tielle.
Omaa päätöstäni olen hahmottanut seuraavien osa-alueiden kautta:
Koululle keskustassa on tarve. Kasvatuksen ja opetuksen toimialan viesti on selkeä: “Koulutiloja tarvitaan mahdollisimman nopeasti“. Toki samaan aikaan huolehtien siitä, että tilat vastaavat opetussuunnitelman mukaisia tarpeita.
Nykyinen koulurakennus on asemakaavassa suojeltu ja sen purkaminen on kielletty. Asemakaavassa tontille on määrätty liian vähän rakennusoikeutta nykyisiä tarpeita vastaavaa koulua varten, joten kaavaa pitää joka tapauksessa päivittää. Samalla voisi yrittää suojelun purkua, mutta tehtyjen selvitysten ja oikeusasteissa nähtyjen aikaisempien päätösten valossa suojelun purun läpimeno on vähintäänkin epävarmaa. Ja varma tie valituskierteeseen se ainakin on. Tässä puhutaan luultavasti vähintään kahden vuoden lisäviiveestä, kaavan kaatuessa pahimmillaan huomattavasti pidemmästä. Eikä oikeusasteissa käsittely ja uudelleen suunnittelu toki ihan ilmaistakaan olisi. Yksistään nykyisten väistötilojen kustannus kaupungille on tällä hetkellä noin 300 000€ vuodessa.
Suojelumääräys säilyttämällä kaavaprosessiin sisältyy edelleen valitusten mahdollisuus, mutta riskit ovat huomattavasti pienemmät kaupungin näkökulmasta ja koulua päästään rakentamaan aikaisemmin.
Vanhan korjaamiseen liittyy aina riskejä. Niin myös uuden rakentamiseen. Tehtyjen kartoitusten viesti on ollut varsin selvä: Keskuskoulu on mahdollista korjata terveysturvalliseksi. Nyt tehdyt korjaussuunnitelmat ovat niin perusteellisia (osin varmasti poliittisen paineen johdosta), että osa asiantuntijoista on jopa ollut sitä mieltä että vähemmälläkin saataisiin yhtä hyvä lopputulos. Vaikka ymmärränkin rakennukseen terveellisyyteen liittyvät huolet, uskon tässä kohtaa asiantuntijalausuntojen sisältöön ja tehtyjen selvitysten kattavuuteen. Koska tilan tarve on joka tapauksessa huomattavasti suurempi kuin mitä nykyinen keskuskoulun rakennus pitää sisällään, tulee uusi koulu olemaan joka tapauksessa pääasiassa uudisrakennus - riippumatta toteutustavasta. Peruskorjattaessa myös vanha osa tulee käytännössä olemaan uudisrakennukseen verrattavissa oleva. Teknisen lautakunnan viesti aiheesta on kokolailla se, että teknisillä seikoilla ei voida selkeästi sanoa kumpi vaihtoehto olisi parempi.
Olisi varmasti helpompi tehdä päätös, mikäli jompikumpi vaihtoehdoista olisi taloudellisesti selkeästi edullisempi. Näin ei kuitenkaan ole. On arvioitu, että peruskorjaus olisi investointina jonkin verran uudisrakentamista edullisempi. Mikäli mukaan laskee hieman suuremman riskivaran peruskorjauksen osalta, tasoittuu tuokin ero käytännössä merkityksettömäksi. Entäpä sitten elinkaarikustannukset? Tässä tarkastelussa uudisrakennus on osoittautunut hieman paremmaksi. Tähän kuitenkin vaikuttaa isolta osin energiaan liittyvät ratkaisut ja sillä saralla oletettavasti tapahtuu seuraavan 50 vuoden aikana merkittäviäkin kehitysaskeleita. Peruskorjauksen osalta mukaan on laskettu kustannuksia, jotka eivät ihan omaan ajatteluun mahdu (kuten useiden satojen tuhansien lisäkorjauksia seuraavan 20 vuoden aikana). Väistötiloihin liittyvät kustannukset ovat merkittäviä eikä niitä ole elinkaarikustannuksissa otettu huomioon. Pelkästään parin vuoden lisäviive uudisrakentamisvaihtoehdon osalta käytännössä söisi erot olemattomiin. Talouden näkökulmasta siis ei löydy selkeästi parempaa vaihtoehtoa.
Rakennukseen liittyvä hiilijalanjälki on tänä päivänä tärkeä huomioon otettava asia. Tässäkin näyttää paperilla siltä, että uudisrakennus olisi parempi vaihtoehto. Toki ero on vain vajaa 10%, mikäli verrataan betonirakenteisia vaihtoehtoja, jotka oletettavasti tulevat olemaan ne talouden reunaehtojen mukaiset ratkaisut. Tässäkin osiossa energiaan liittyvät ratkaisut varmasti tasaavat eroja tulevaisuudessa. Peruskorjattu koulu eittämättä tulee tarvitsemaan enemmän energiaa, koska rakennusteknisesti ei ole järkevää muuttaa seinien rakennetta. Kyse lieneekin osin siitä, että miten tuo energia tuotetaan.
Huomionarvoista on kuitenkin se, että milloin tuo hiilijalanjälki syntyy. Laskemaa on tehty 50 vuoden aikajänteellä eikä se ota mitenkään kantaa siihen, milloin päästöt syntyvät. Mikäli päästöjen ajankohta otetaan tarkasteluun mukaan, näyttäytyy peruskorjaus huomattavasti paremmalta. Miksi? Seuraavat vuosikymmenet ovat ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta erittäin keskeisiä. Uudisrakennusvaihtoehdossa rakennuksen purku aiheuttaisi päästöt piikkimäisesti heti, kun taas peruskorjauksen kohdalla tuollaista piikkiä ei synny. Mikäli siis olemme huolissamme seuraavan vuosikymmenen tai kahden hiilidioksidipäästöistä, niin tarkastelun lopputulos kääntyy hieman. Onko erot hiilijalanjäljessä sitten niin merkittäviä, että tämä ohjaisi päätöksen selkeästi jompaankumpaan vaihtoehtoon? Mielestäni ei.
Entäpä sitten Keskuskouluun liittyvä kulttuurihistoriallinen arvo? Se lienee kiistaton, vaikka rakennuksesta muuten olisi mitä mieltä tahansa. Keravan keskustassa ei enää montaa vanhaa rakennusta ole jäljellä ja on meidän päättäjien vastuulla huolehtia siitä että arvokasta historiaamme ei hetken huumassa jyrätä. Koulu kulkee sukupolvien yli muistoissa ja toivottavasti tekee niin myös tulevaisuudessa. On selvää, että purkamalla Keskuskoulu jotain arvokasta menetettäisiin. Tämä oli myös kaupunkikehitysjaoston lausunnosta luettavissa.
On selkeästi yksi asia, joka itseäni on arveluttanut mahdollisen peruskorjauksen osalta. Se liittyy vanhan kunnioittamiseen arkkitehtuurin osalta. Joka tapauksessa tontille on rakennettava myös uudisrakennus (joko kokonaan tai sitten vanhan laajennuksena). Meidän tulisikin olla tarkkana sen suhteen, että koulusta tulee toiminnallisuuksien lisäksi myös arkkitehtuurillisesti toimiva kokonaisuus, joka kunnioittaa keskeistä paikkaansa ja vanhan koulun henkeä. Uudisrakennusten tulee olla laadullisesti ja ulkoasullisesti sellaisia että ne istuvat ympäristöönsä ja tässä kohteessa kriteeristön tulee olla normaaliakin tiukempi. Uskon kuitenkin että hyvällä suunnittelulla ja riittävällä osallistamisella tässä on mahdollista onnistua.
Itse en ole Keskuskoulua koskaan käynyt, mutta siitä tehtyä rakennushistoriallista selvitystä lukiessani opin itseeni etäisesti liittyvän faktan: Keskuskoulu on aikanaan rakennettu isoisoisäni perikunnalta ostetulle tontille. Jonkinlainen tunneside siis itsellänikin Keskuskouluun tätä myötä on. Keskuskoulun hankkeen valmistelun aikana on monesti kuultu väitteitä, että päätöstä ollaan tekemässä tunnepohjalta. Tunteita tämän aiheen ympärillä varmasti on mukana, mutta onneksi päätöstä ei tarvitse tunteisiin pohjaten tehdä - faktat puhuvat omaa kieltään:
Tämän analyysin myötä kannatin eilen kaupunginhallituksessa päätöstä, jossa valtuustolle tuodaan ensi maanantaina esitys Keskuskoulun peruskorjaamiseksi. Lopullisen päätöksen sinetöi valtuusto vajaan viikon päästä.