Kuntavaalien alla Keravalla käytiin aktiivisesti keskustelua siitä tulisiko kaupungin lainatakauspolitiikkaa tarkastella uudestaan. Kaupungilla on ollut lähes kategorisen kielteinen lähestyminen muiden kuin kuntakonserniin liittyvien yhteisöjen lainojen takaamiseen. Löytyy tähän linjaan yksi poikkeuskin (Keravan Suojakotiyhdistys), joten aivan nollatoleranssia ei ole pidetty. Yksi suurimmista huolenaiheista keskusteluissa takauksiin liittyen on ollut se, että liian kireä politiikka hankaloittaa mm. erilaisten liikuntapaikkahankkeiden edistämistä ja Kerava jää naapurikuntiensa jalkoihin liikuntamahdollisuuksien tarjoamisessa. Toisaalta takausten mahdollinen kaatuminen kaupungin syliin mietityttää. Mielestäni molemmat huolet ovat aiheellisia.
Kuntalaki linjaa melko tarkasti minkälaisille hankkeille lainoja voidaan taata (Kuntalaki 129§). Kunta ei saa taata lainoja jotka voisivat vaarantaa sen kyvyn suoriutua lakisääteisistä tehtävistä. Liian suuria riskejä pitää välttää ja riittävät vastavakuudet pitää vaatia. Eli tervettä järkeä on käytettävä.
Lisäksi toisessa momentissa määritetään seuraavaa:
“Kunta voi myöntää takauksen tai muun vakuuden kilpailutilanteessa markkinoilla toimivan yhteisön velasta tai muusta sitoumuksesta ainoastaan, jos yhteisö kuuluu kuntakonserniin tai se on kuntien tai kuntien ja valtion yhteisessä määräysvallassa.”
Kilpaillussa markkinassa kaupunki ei voi taata lainoja ellei itse ole merkittävänä osakkaana. Tämä käytännössä rajaa hyvin pitkälti kaikki hankkeet takausten ulkopuolelle, koska aika vähän tänä päivänä on toimintoja, jotka eivät olisi tavalla tai toisella kilpailtuja.
Tähän pykälään on kuitenkin muutama poikkeus:
“Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, kunta voi myöntää takauksen tai muun vakuuden, joka liittyy sen liikuntalain (390⁄2015), kuntien kulttuuritoiminnasta annetun lain (728⁄1992), museolain (729⁄1992), teatteri- ja orkesterilain (730⁄1992) tai nuorisolain mukaisen tehtävän edistämiseen. Takauksen ja muun vakuuden antamisen edellytyksistä on kuitenkin voimassa, mitä siitä erikseen säädetään. Lisäksi kunta voi myöntää takauksen tai muun vakuuden, jos se perustuu lain perusteella hyväksyttyyn tukiohjelmaan tai yksittäiseen tukeen tai liittyy yhteisölle tai säätiölle annettuun palveluvelvoitteeseen.”
Kilpailluilla markkinoilla lainoja ei siis voi taata, mutta jos kyseessä on tietyt kriteerit täyttävä liikunta- kulttuuri- tai nuorisohanke, niin kaupungin laina-apu on lain mukaan mahdollista. Tämän poikkeuksen kautta ilmeisesti muissa kunnissa on kaupungin takauksia myönnetty mm. monitoimihallien ja jäähallien rakentamiseen.
Kuntavaalien pölyn laskeutuessa olin ilahtunut, kun huomasin asian etenevän kuin itsestään. Kaupungin omistajastrategiaa ollaan uudistamassa uudella valtuustokaudella ja konsernijaosto oli ottanut lainatakausasiat käsittelyyn vielä ennen edellisen valtuustokauden päättymistä, hienoa! Lainatakauspolitiikan uudelleenarviointi oli ollut useamman ehdokkaan teemoissa mukana, joten odotukset olivat korkealla. Vaan kuinka sitten kävikään.
Maaliskuussa konsernijaosto (pöytäkirja) käsitteli selvityksen nykyisestä lainatakauspolitiikasta, jossa “Muiden yhteisöjen” lainatakauksista on määritetty (tarkempien ehtojen lisäksi) seuraavaa:
“Takaus voidaan myöntää myös sellaisen yhteisön hyväksi, jossa kaupungilla ei ole merkittävää omistusta tai jossa kaupunki ei ole osakkaana. Keravan kaupunki myöntää takauksia muiden yhteisöjen lainoille vain poikkeustapauksissa.”
Toisin sanoen lainoja voidaan taata, vaikka kaupunki ei osakkaana olisikaan, mutta se vaatii jonkinlaisen poikkeustapauksen. Miten tämä poikkeustapaus sitten määritellään jää kunkin tulkittavaksi. Omaan makuun hieman epämääräinen määritys, mutta henki on sentään sellainen, että lainoja voidaan mahdollisesti taata - jos kyseessä on poikkeustapaus. Konsernijaosto päätti maaliskuun kokouksessaan myös tehdä linjauksia sen suhteen miten muiden yhteisöjen lainatakausten periaatteita tulisi muuttaa ja käsitellä asiaa seuraavassa kokouksessaan uudestaan.
Tässä kohtaa asiat lähtivät ilmeisesti hieman eri suuntaan kuin olisin itse toivonut, koska toukokuun konsernijaoston kokouksessa (pöytäkirja) muiden yhteisöjen lainatakauksista olikin pöydällä seuraava määritys, joka myös hyväksyttiin:
“Takausta sellaisen yhteisön hyväksi, jossa kaupungilla ei ole merkittävää omistusta tai jossa kaupunki ei ole osakkaana, ei tulisi myöntää. Jos takaus kuitenkin myönnetään, tulee se hyväksyä ainoastaan äärimmäisessä tapauksessa.”
Linjauksen henki on muuttunut selkeästi penseämmäksi. Enää ei sanota, että “lainoja voidaan taata”, vaan että lainoja “ei tulisi taata”. Poikkeustapaukset ovat muuttuneet “äärimmäisiksi tapauksiksi”. Minkälainen liikuntaan, kulttuuriin, museoihin tai nuorisoon liittyvä hanke on kaupungin näkökulmasta äärimmäinen tapaus? Etenkin, jos sitä on toteuttamassa kaupungista irrallinen toimija. Pelkään, että ei mikään.
Tuon linjauksen lisäksi tarkempia takausehtoja oli kiristetty siten, että kaupungille muodostuu paremmat edellytykset seurata niiden yhteisöjen toimintaa, joille lainoja mahdollisesti taataan - hyvä niin.
Tällä muutoksella minun mielestäni sementoidaan Keravan kaupungin jo aikaisemminkin nihkeää suhtautumista lainojen takauksiin entisestään. Ehkä olen vielä liian tuore kasvo poliittisessa ympäristössä, että osaisin nähdä miten tuon määrityksen läpi saadaan mitään hanketta. Omassa henkilökohtaisessa elämässä äärimmäinen tapaus menee sellaiseen kategoriaan, että kaikki kivet on jo käännetty eikä mitään muita vaihtoehtoja enää ole. Mitään laina-automaattia minä en kaupungista halua, mutta lainojen takaamisen tulisi mielestäni olla käytössä olevien työkalujen joukossa. Nyt suunta on sellainen, että estetään hyvätkin hankkeet, koska pelätään että takaukset kaatuvat kaupungin syliin.
Uskon, että haluttaessa takausten kriteeristö saataisiin määritettyä siten, että se mahdollistaa riskien hallinnan ilman uusien avausten kategorista torppausta. Lisäksi jo kuntalain asettamat reunaehdot rajaavat niitä hankkeita, joiden lainoja ylipäätänsä on mahdollista taata. Tässä asiassa olisi syytä konsultoida ympäryskuntia, joissa lainatakauksia on käytetty hyvin tuloksin.
Asia ei onneksi kuitenkaan ole vielä loppuunkäsitelty: konsernijaoston uusi linjaus oli jo menossa edellisen kaupunginhallituksen viimeiselle esityslistalle, mutta se onneksi siirrettiin uuden hallituksen agendalle. Olisi ollut sääli, mikäli tämä linjan tiukennus olisi viety läpi ennen kuin uusi valtuusto oli edes työtään aloittanut. Siirto uudelle hallitukselle toivottavasti mahdollistaa sen, että takauspolitiikan linjauksia voitaisiin vielä pohtia positiivisempaan suuntaan ennen kuin ne lyödään lopullisesti lukkoon. Toivon kaupungilta jämptiä takauspolitiikkaa, mutta samalla kannustavaa ja positiivista asennoitumista hyvin valmisteltuihin hankkeisiin.
Muokattu 19.6. klo 23:55: Korjattu parissa kohdassa teksti käsittelemään lainatakauksia lainojen sijaan.