Keravan kaupunginhallitus hyväksyi tällä viikolla asemakeskuksen asemakaavan etenemisen ja ensi viikolla kaava tulee valtuuston päätettäväksi. Kannatan kaavan hyväksymistä — vaikka hanke ei ole ongelmaton eikä pysäköintilaitos luultavasti tule olemaan kaunis.
Ymmärrän myös vastustuksen. Asemapuiston viimeistenkin rippeiden menetys ja tilalle 200 metriä pitkä ja 14 metriä korkea rakennus, joka tuskin tulee hivelemään silmää. Nämä ovat aitoja huolia, joita pitää punnita hankkeen tuomia hyötyjä vasten.
Näiden ulkonäkökysymysten alle hukkuu julkisessa keskustelussa kuitenkin lähes kokonaan yksi oleellinen kysymys: miten tämä maksetaan?
Pysäköintihalli ei synny yksin
Paljon puhutaan koosta, ulkonäöstä ja sijainnista. Vähemmän siitä, että kaupungilla ei ole mahdollisuutta rakentaa 15 miljoonan euron pysäköintihallia pelkästään pysäköintihalliksi. Saati sitten villeimmissä visioissa esitettyä 50 miljoonan kallioparkkia. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa eikä se ole järkevää.
Suunniteltu kokonaisinvestointi on pyöreästi 15 miljoonaa euroa, josta valtion ja naapurikuntien osuus kattaa noin 5 miljoonaa. Keravan maksettavaksi jää siis 10 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa vuositasolla yli 600 000 euroa lainanhoitokuluina ja poistoina. Tämän lisäksi hallin käyttökustannukset tullevat olemaan luokkaa 100 000–150 000 euroa vuodessa.
Mistä rahat? Ainoa malli, joka tekee hankkeen mahdolliseksi, on rakentaa pysäköintilaitos radan viereen. Siinä se toimii melumuurina, joka mahdollistaa asuinrakentamisen nykyiselle parkkipaikalle. 15 000 kerrosneliömetriä uutta kaavaa tuottaa kaupungille arviolta 7 miljoonaa euroa tuloja. Lisäksi pysäköintilaitoksesta on tulevaisuudessa mahdollista myydä jonkin verran paikkoja ympärille rakennettaville taloyhtiöille, millä voidaan kattaa osa investointikulusta.
Ilman tätä kokonaisuutta hanketta ei voida tehdä. Ja ilman hanketta myös nuo 7 miljoonaa euroa jäävät saamatta, minkä lisäksi asemanseudun kehittäminen pysähtyy jälleen.
Ei vain autoille
Julkisessa keskustelussa asemakeskus on kutistunut “parkkitaloksi”. Se on harhaanjohtavaa. Hanke sisältää yli 800 polkupyörän sisäpysäköintipaikkaa — merkittävä parannus nykytilanteeseen, jossa pyörät seisovat säiden (ja varkaiden) armoilla aseman ympärillä. Kestävän liikkumisen edistäminen on koko hankkeen lähtökohta, ja pyöräpysäköinti on siitä yksi konkreettinen esimerkki.
Ulkonäöstä päätetään vielä
Pysäköintilaitos tulee olemaan suuri ja se tulee näyttämään parkkihallilta. Ulkonäöstä käydään oikeutettua keskustelua, koska hanke sijoittuu erittäin keskeiselle paikalle. Mikäli rakentaminen etenee, hankesuunnitelma tulee valtuuston käsittelyyn, joten valtuutetut pääsevät vaikuttamaan myös lopulliseen ilmeeseen. Kuinka paljon, se jää nähtäväksi.
Mikä on vaihtoehto?
Päätös ei ole helppo. Mutta vaihtoehto ei ole kauniimpi pysäköintihalli toisessa paikassa. Vaihtoehto on, ettei liityntäpysäköintilaitosta rakenneta lainkaan. Jos haluamme edistää kestävää liikkumista, lisätä asemanseudulle turvallista pyöräpysäköintiä ja mahdollistaa uusia asuntoja, tämän kaavan edistäminen on oikea ratkaisu.