URF (Uudenajan rakentamisen festivaali) päättyi reilu viikko sitten - mitä jäi käteen? Itselleni todella paljon. On tietysti erinäisten sattumusten summa, että kyseistä tapahtumaa ylipäätänsä päädyttiin järjestämään. Ilman seikkailua asuntomessujen kanssa ei varmasti olisi syntynyt URFiakaan. Tapahtuman konsepti kehittyi ajan saatossa, mutta taustalla ollut teema kiertotaloudesta ja kestävästä elämästä oli mukana alusta lähtien - myös asuntomessujen kanssa. Painopiste väistämättäkin siirtyi maailmantilanteen mullistusten myötä rakentamisesta enemmän kohti muun tyyppistä tarjontaa.
Näin jälkikäteen ajateltuna URF jäi ehkä vähän nimensä vangiksi. Ainakin minulle suurin anti oli asiantuntijapuheenvuorot kestävän elämän, asumisen ja tulevaisuuden eri osa-alueilta eikä niinkään rakentaminen itsessään. Loppujen lopuksi URF oli tavallisen kaupunkilaisen näkökulmasta enemmän kaupunkifestivaalit kuin rakentamisen tapahtuma, mikä ei ehkä kaikilta osin tapahtuman nimen perusteella ollut selvää.
En ollut itse varsinaisesti suunnitellut sen enempää URF-ohjelmaani. Olin suunnitellut osallistuvani avajaisiin ja yksi konserttilippukin oli hommattuna, mutta sen enempää en ollut etukäteen ajatellut asiaa. Lopputulos kuitenkin yllätti itseni: istuin Pilske-teltassa kuuntelemassa puheenvuoroja yhtä päivää lukuunottamatta jokaisena URF-päivänä useamman tunnin ajan. Kaiken kaikkiaan osallistuin yhteensä 37 asiantuntijasessioon URFin aikana. Tässä joitakin teemoja, jotka nousivat järjestään lähes kaikissa puheenvuoroissa riippumatta puhujan ammattikunnasta:
- Nykyinen meno ei ole kestävää, 1,5 asteen ilmaston lämpenemisen tavoite menetetään nykytahdilla viiden vuoden päästä. Luontokadon vakavuus nousi myös säännöllisesti puheenvuoroissa esiin.
- Sopeutumisen kestävään elämäntapaan ei tarvitse olla kurjistusta. Sisältöjä elämään on syytä etsiä muualta kuin jatkuvasta kulutuksen lisäämisestä. Tutkimukset osoittavat, että yksi merkittävimmistä onnellisuuden lähteistä on ihmissuhteet.
- Suunnan muuttaminen on kaikkien vastuulla, emme voi vain olettaa että tulevat polvet korjaavat meidän jäljet. Emme voi vedota siihen, että olemme kansakuntana niin pieni että meillä ei ole merkitystä. Mikäli kaikki meidän kokoiset valtiot tekisivät niin, olisi vaikutus suurempi kuin suurvaltojen tekemisellä. Analogiaa voi hakea myös veroista, emmehän sielläkään totea että pieniä veroja ei kannata kerätä, kun niillä ei ole kokonaisuuden kannalta merkittävää vaikutusta. On luotava puitteet siihen, että kehittyvissä maissa päästöjä hillitään samalla kun pidämme oman tonttimme puhtaana. Tarvitsemme niin systeemisiä muutoksia (kuten ruokajärjestelmän päästöt) kuin muutoksia yksilön tasolla (länsimaisen ihmisen lentämisestä syntyvät päästöt).
- Rakentamisen suunta on kääntynyt yhä pienenevien kerrostaloasuntojen rakentamiseksi vasta viime vuosina. Kaupunkisuunnittelulla (ja poliittisilla päätöksillä) on merkittävä vaikutus siihen minkälaista kaupunkikuvaa rakennamme. Myös tiivis ja matala on mahdollisuus, joka ei välttämättä vähennä juurikaan rakentamisen tehokkuutta. Suuntaa voidaan korjata takaisin, mikäli tahtotilaa on. Mari Vaattovaara: “kohtuullinen asuminen ei ole asumista ikkunattomassa hotellihuoneessa.”
Keravan mittapuulla URF-ponnistus oli eittämättä massiivinen ja täytyykin kiittää sitä tiimiä, joka on tehnyt kuukausitolkulla ympäripyöreitä päiviä kokonaisuuden kokoon kasaamiseksi. 11 päivän ajan saimme nauttia todella laajasti eri asiantuntijoiden puheenvuoroista, valtakunnan kärkiartistien esiintymisistä ja erilaisista ruokaelämyksistä. Samaan aikaan kestävän elämän keskus Jalotus teki kävijöille asiantuntijoiden puheissa käsiteltyjä asioita todeksi esittelemällä keinoja kestävän elämäntavan omaan elämään lisäämiseksi. On toki myös todettava, että tapahtuma oli myös taloudellisesta näkökulmasta suuri satsaus ja siten Keravan juhlavuoden suurin investointi.
Mitä URFista voisi jäädä elämään? Kerava tuskin ihan hetkeen järjestää 11 päiväisiä kaupunkifestivaaleja uudestaan, mutta varmasti jotain jatkoon vietävääkin jäi käteen? Ehkä joku toinen kaupunki ottaa kopin ja jatkaa meidän viitoittamalla URF-tiellä - ehkä ei. On oleellista, että ainakin me itse poimimme rusinat pullasta.
Yksi konsepti, mikä mielestäni toimi varsin mainiosti oli URF-akatemiat. Toivoisin, että se saataisiin “tuotteistettua” paketiksi, joka jäisi elämään Keravalla:
Ryhmä asiantuntijoita, jotka kootaan tietyn teeman ympäriltä pitämään 10 minuutin esitys käsiteltävästä aiheesta omasta tulokulmastaan lähtien. Välissä muutama kuratoitu kysymys edellisestä esityksestä ja kohti seuraavaa esitystä. Lopussa hieman laajempi keskustelu yleisö mukaan ottaen. Nämä sessiot olivat sellaisia, joiden kautta tuli opittua todella paljon uutta ja syvennettyä tietotaitoa monen aihealueen tiimoilta. Ehkäpä Kerava voisi jatkossa järjestää vastaavalla konseptilla akatemioita osana vaikkapa kirjaston tapahtumatarjontaa?
Keravan yhtenä strategisena kärkenä on viimeiset seitsemän vuotta ollut “Uusien ajatusten kärkikaupunki”. Se on konkretisoitunut mielestäni melko harvoin todellisiksi uusiksi ajatuksiksi tai tekemisen malleiksi. Nyt voi kuitenkin ylpeydellä sanoa, että URFin myötä tavoitettiin mielestäni hienosti se mitä on olla uusien ajatusten kärkikaupunki: rohkeutta tehdä jotain uutta, nostaa esiin tulevaisuuden kannalta oleellisia teemoja sekä panostaa rohkeasti ja isosti sellaiseen, minkä lopputuloksesta ei etukäteen ole täyttä varmuutta.